Suomessa harvinainen toukokuun helleviikko oli päättymässä, kesä on jo nyt kauneimmillaan, vihreässä on vielä runsaasti sävyjä jotka juhannukseen tasaantuvat. On lauantai, mutta herätyskello soi jo ennen kuutta.
Helleviikko on tehnyt vihreän vallankumouksen suomalaisessa luonnossa. Raparperin alla on sammakolla tilaa yllinkyllin ja ensimmäiset perunanlehdet ovat tänään ilmestyneet maan pinnalle
Kun lähtee ajoissa, ehtii vielä käydä juttelemassa tyttärentyttären kanssa, joka on viettänyt yön iso-isoäidin luona. Veera on nyt lähes 4kk.
Ensimmäinen pysähdys on Parolantien kukassa, josta suoraan moottoritielle ja Sammattiin. Maija, Gustav ja Veera ovat tulleet jo illalla. Veera tervehtii lattialta iloisella hymyllä. Keittiön pöydällä on valokuvia Tuulasta ja Maijasta Veeran ikäisenä. Äiti näyttää tismalleen tyttäreltään.
Jukka on nyt laskettu isän ja äidin viereen
Siunaustilaisuus oli kaunis, vaikka olisin toivonut, että lähiomaiset olisivat nähneet paremmin kukkaistervehdysten jättäjät ja päinvastoin. Olin varma, että pystyn lukemaan lyhyeksi jättämäni tervehdyksen selvällä äänellä, mutta toisin kävi, ääntä ei vain kerta kaikkiaan tullut, Tuula selvitti lopun.
Kirkosta ulos kantaminen ja hautaan laskeminen sujuivat jo mallikkaammin. Tuntui hyvältä, että hiekka haudan vierellä oli kauniin puhdasta, mutta olisin mielelläni luonut myös veljeni niinkuin loimme isän haudan. Tämä tapa taitaa olla nykyään harvinaisuus.
Isän ja äidin hautakivi sai väistyä hetkeksi nurmikolle
Käytännöllisyys voitti eikä muistotilaisuutta pidetty Koivukarissa vaan Koivikon kievarissa. Iltapäivän ukkonen osoitti riskit konkreettisesti. Vaikka kokoonnuimme syystä, jota emme olleet toivoneet, emmekä edes odottaneet viime syksyn varoituksesta huolimatta, oli hyvä nähdä sukulaisia ja ystäviä, jotka muuten jäävät näkemättä.
Koivikon kievarilta palatessa ukkonen riippui jo päällä.
Hauta oli muistotilaisuuden aikana jo täytetty ja siistinä.
Päivän päättivät käynnit Hongistossa ja Koivukarissa. Jukan urakka jäi kesken ensimmäiseen perusmuurin mutkaan mutta Jussi on ottanut vastuulleen, että sauna nousee Hongistoon Jukan haluamalla tavalla.
Lapsuuden kotona riippui vielä yhteisen sähkökitaran puuosat kuistilla ja poikien huoneessa oli koulussa tekemäni kirjahylly vielä käytössä. Kotiin palatessa, lasten koira Ossi mukana, olin aika väsynyt, mutta koiraa ulkoiluttaessa Hattelmalan harjulla ja kotisauna löylyssä olo tuntui kuitenkin hyvältä.
Hongisto on nimensä mukainen. Jukan aloittama saunaprojekti viedään loppuun.
Kaunis muistokirjoitus tunnelmistasi. Ikävä on suuri mutta jatkettava on kuitenkin. t.Isosisko