Juuret

Kirsti Uittamo (kirje) Käkihuhta 19.3.-86

No niin, aloitetaan tämä kronikka vaikka isän (Kaarlo F Heino) alkulähteiltä. Hänen isänsä Ferdinand Anton syntyi 21.3.1847 Pusulan Hyönölän kylässä, Takala-nimisessä talossa. Vanhemmat olivat Henrik Erikson ja Anna-Liisa Henriksdotter. En tiedä paljonko näitä sisaruksia oli, mutta eräs veljistä omisti myöhemmin Nummella Torstin tilan, eräs veli perusti Helsingissä Henrikssonin radioliikkeen (nykyinen Helvar-radio). Häntä sanottiin pikku-Janneksi. Sisarista yksi oli Sagan mummo. (Frederiika?)

Sen aikaisen tavan mukaan vanhin poika peri talon ja toiset saivat lähteä tyhjin käsin. On kerrottu, että vanha pappa, kuten me häntä nimitimme, oli hyvin katkeroitunut veljelleen, eikä senkoommin heitä tavannut. Ainoastaan Sagan mummoa kävi tervehtimässä vielä yli 80 vuotiaana. Jotenkin hän sieltä Pusulasta oli kulkeutunut Sammattiin ja meni naimisiin 1875 Lahdenpohjan torpassa olleen Mobergin tyttären Eedla Sofian kanssa. Sukunimekseen tuli isänsä mukaan Henrikson. He asettuivat asumaan Leikkilään Pellonpään torppaan, mikä sijaitsi nykyisen Laineen tilan paikkeilla. Siellä syntyi isämme Kaarlo Fredrik 22.12.1878 ja kaksi muuta lasta, jotka kuolivat pieninä. Vanha pappa oli tyypillinen hämäläinen hyvin harvapuheinen, mutta kun jotakin sanoi se osui nappiin. Hän oli Sammatin viimeinen härkämies. Omisti useita härkiä. Viimeisen tappoi ukkonen.

Eedla-fammua en paljon muista. Hän oli huomattavasti vanhempi miestään. Kun hän kuoli v.-26 olivat he jo ehtineet viettää 50-vuotishääpäivänsä ja kerrotaan vanhanpapan sanoneen, ettei ollut koskaan Eedlan ikää kysynyt, ei hän ollut tiennyt että se niin vanha oli. Oli ollut niin nätti ja punaposkinen. Itse vanha pappa kuoli jouluaattona -40. Ei paljoa sairastanut eläessään. Omat hampaatkin säilyivät ehjinä suussa loppuun asti. Muistan aina miten hän söi kivikovaa ruisleipää.

Sitten muistellaan äitimme juuria. Esi-isä Efraim Himberg tuli Suomusjärveltä Mikkolan taloon, vaimonsa oli kotoisin Karjalohjalta. Heillä oli 11 lasta, joista yksi kuoli 4 vuotiaana. Niitä sisaruksia oli sitten mm. Kirmalla, Kulkilla, Jussilassa, Retlahden Vuorelassa, Mettulan Jussilassa ja ties missä. Äidin isä Kaarlo Ernhard syntyi 21.1.1856. Hänelle annettiin Lahdenpohjan torppa kun avioitui Eeva Kristiina Vikmanin kanssa. Mobergit muuttivat Luskalaan nykyisen Perannon tilalle. Äidin sisarukset olivat Sofia, Erika Maria, Ida Aleksandra ja Juho Einari. Sofia avioitui Heikki Aaltosen kanssa ja muutti Helsinkiin, Ida taas poliisikonstaapeli Juho Rannikon kanssa, Juho otti vaimon Levoniemestä Lyydia Bomanin ja osti Levoniemen paikan ja muutti nimentä Himberg nimeksi Ranta. Samoin äitimme sukunimeksi muuttui Lahdenpohja. Isä vaihtoi Henriksonin Heinoksi. Heidät vihittiin juhannuksena 1907. He ostivat Leikkilän Mäntyniemen, jonne rakensivat kotinsa. Isä oli kätevä rakennusmies ja monta taloa hän on pystyttänyt oman pitäjän ulkopuolellekin. Talvisin hän valmisti kaikenlaisia puutöitä, astioita, hevosajoneuvoja, ovia ja ikkunoita. Hän oli hyvin kiireinen mies, eikä paljoakaan aikaa riittänyt lasten kasvatukseen. Kunnallisia luottamustoimia oli runsaasti. Hän oli Sammatin Keskisen p.v.yhdistyksen perustajajäsen ja puheenjohtajana 15 vuotta. Samoin kunnanvaltuustossa hän oli 18v. Myllykylän kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana 10v. ja monessa muussa edustajana.

Äitimme, Erika Maria, oli syntynyt 2.11.1879. Hän oli pienikokoinen, hyvin ketterä, hilpeä ja tyytyväinen ihminen. Nuoruudessaan ollut pidetty “passari” niin häissä kuin hautajaisissa. Erittäin hyvä käsityöihminen. Vanhemmat muuttivat Lahdenpohjaan 1928. Torppa oli itsenäistynyt 1922. Isä alkoi rakentamaan uutta päärakennusta. Se valmistui 1933 samoihin aikoinhin kun äitimme elämä sammui.

Meistä Urho ja Kallu olivat isoja poikia. He olivat poissa kotoa, laivastossa ja työ-elämässä, kun pikkupojat Toivo ja Tuomo vielä vetivät “omaa ohjelmaansa”. Siihen kuului minunkin kasvatukseni. Eikä sitä ainoaa sisarta pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Ellei ollut puussa yhtä korkealla kuin pojat, niin rääpäle oli. Samoin oli hiihtomäessä samat jyrkänteet pudotettava. Useinpa vielä “esilaskijana”. Kesäisin “löimme kiirikkaa” pitkin tietä, pelasimme “filppua”, harrastimme monelaista yleisurheilua. Toivo kehittyi nuoruudessaan n.s. yhdistettyyn hiihto- ja mäenlaskuun ja oli ihan paikkakunnan kärkimiehiä, saaden paljon ihan ensi palkintoja. Luonteeltaan hän oli äitimme tapainen, avoin ja iloinen.

Isän vanhemmat:
Karl (Kaarlo) Fredrik Heino (Henricson)
s. 22.12.1878
k. 25.11.1962
Erika Maria Lahdenpohja (Himberg)
s. 02.11.1879
k. .07.1933
Äidin vanhemmat
Juho Bernhard Uittamo
s. 05.12.1886
k. 05.07.1970
Anna Eufrosyne Silfverberg
s. 04.03.1889
k. 1980